Rikas mies ja Lasarus (Luuk. 16:19-31)

Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on yksi Raamatun vaikeimmin ymmärrettäviä tekstejä sen perusteella kuinka moni ymmärtää kertomuksen tarkoituksen väärin. Monet käyttävät tekstiä todisteena sielun luontaisesta kuolemattomuudesta, vaikka tämä ei ole kertomuksen tarkoitus, eikä edes sen sisältö. Jotta kertomuksen voi ymmärtää, on aluksi hyvä huomioida seuraavat seikat.

1. Sana ”sielu” tai ”henki” ei esiinny kertomuksessa kertaakaan. Kertomuksessa rikas mies ja Lasarus ovat ruumiillisesti läsnä omissa paikoissaan. Teksti mainitsee rikkaan miehen kielen ja Lasaruksen sormen, molemmat ruumiin osia (Luuk. 16:24). Tekstissä käydään keskustelu ja keskustelijat näkevät toisensa silmillään. Ajatus aineettomasta sielusta tai hengestä on siten ristiriidassa tekstin sisällön kanssa. Samoin sana ”helvetti” tai ”kadotus” ei esiinny kertomuksessa kertaakaan. Lasarus on Aabrahamin helmassa ja rikas mies tuonelassa.

2. Tekstissä puhutaan tuonelan tuskista. Tämä poikkeaa Raamatun varsinaisista kuvauksista tuonelasta (hepr. sheôl, kreik. hadês).

  • Kaikki ihmiset joutuvat kuollessaan tuonelaan, niin vanhurskaat kuin jumalattomat (esim. 1. Moos. 37:35; 42:38; Job 14:13; 17:13; 1. Kun. 2:6, 9-10; Jes 14:9-10). Se ei ole viimeisen tuomion kärsimisen paikka, vaan ihminen menee rauhassa tuonelaan, jossa ei ole elämää, sillä ihminen on kuin pilvi, joka hajoaa (Job 21:13; 7:7-9).
  • Tuonelassa ihmisellä ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta, ei muistia, eikä yhteyttä Jumalaan. Ihminen ei tiedä mitään, eikä hänellä ole toivoa. (Job 17:16; Ps. 6:6; 88:10-13; 115:17; Saarn. 9:5-6, 10; Jes. 26:14; 38:18).
  • Tuonelassa ihmisen osa on pimeys, madot ja katoaminen maan tomuun. Siten ihmisen loppu ei eroa eläimen lopusta (Job 17:13-16; Ps. 49:13, 15; Saarn. 3:19-20; 12:4).
  • Jeesuksen mukaan Kapernaum, kaupunki, heitetään tuonelaan. Kielikuva viittaa tuhoutumiseen (Matt. 11:23; Luuk. 10:15).
  • Jeesus sanoi opetuslapsille, että kuolleet nukkuvat haudoissaan, kunnes hän herättää heidät ylösnousemuksessa historian viimeisenä päivänä. Tuomio tulee vasta sen jälkeen (Joh. 5:28-29; 6:39-40, 55, 54; 11:11-14).
  • Jeesuksella on tuonelan ja kuolemat avaimet ja molemmat heitetään viimeisellä tuomiolla tuleen tuhoutumaan, jota kutsutaan toiseksi kuolemaksi (Ilm. 1:18; 20:14).

3. Kertomus on huipennus useiden tekstien sarjassa, jossa Jeesus ja fariseukset kiistelevät toisiaan vastaan. Ensin Jeesus ja fariseukset kiistelevät fariseusten aterioimista koskevista perinnäissäännöstä, ja Jeesus julistaa fariseukset tekopyhiksi (Luuk. 11:37-12:1). Sitten Jeesus aterioidessaan erään fariseuksen kotona kiistelee fariseusten kanssa siitä, saako sapattina parantaa ihmisen vai ei (Luuk. 14:1-6). Tämän jälkeen Jeesus opettaa nöyryydestä (14:7-11), todellisesta vieraanvaraisuudesta (14:12-14) ja lopulta siitä mahdollisuudesta, että sosiaalisesti hyljeksityt menevät sisälle Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin kutsutut (14:16-23). Kaikki opetukset liittyvät aterioimiseen. Ei siis ihme, että kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on osa Jeesuksen vastausta fariseusten haasteeseen aterioida sosiaalisesti hyljeksittyjen kanssa (Luuk. 15:1-2).

Tekstissä on myös absurdeja yksityiskohtia, jotka osoittavat sen olevan kuvitteellinen tarina.

1. Lasarus halusi ravita itseään rikkaan miehen pöydältä pudonneilla ruokapaloilla (16:21). Alkuteksti puhuu muruista (kreik. tôn piptontôn) ja täyttymättömästä, kiihkeästä halusta (kreik. epithymeô) aterioida niin, että syöminen täyttää vatsan ja antaa kylläisen olon (kreik. khortadzô). Kuvaus on mahdoton. Nälkäinen ihminen ei tule kylläiseksi murusia syömällä, ellei murusia ole tolkuton määrä. Mikään normaali ateria ei tuota sellaista määrää ylijääviä murusia. Kyse on liioittelusta, hyperbolasta.

2. Rikas mies ja Aabraham ovat kaukana toisistaan (16:23), mutta silti riittävän lähellä toisiaan, jotta keskustelu on mahdollista, vaikka heitä erottaakin ylitsepääsemätön kuilu. Rikas mies näkee Lasaruksen kirjaimellisesti Aabrahamin helmassa (kreik. en tois kolpois). Termi on tuntematon käsite Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Sitä ei löydy muualta Raamatusta, eikä mistään aikalaiskirjallisuudesta. Vasta myöhempi juutalainen kirjallisuus mainitsee koko termin. Johanneksen evankeliumissa Poika on Isän helmassa (Joh. 1:18), joka tarkoittaa läheistä yhteyttä heidän välillään. Jos termillä tarkoitetaan viittausta taivaan valtakuntaan, se on vertauskuvallinen. Jeesuksen mukaan pelastetut nimittäin aterioivat yhdessä Aabrahamin kanssa (Matt. 8:11), joka ateria sijoitetaan pelastushistoriassa Jeesuksen paluun jälkeiseen aikaan (Ilm. 19:9).

3. Rikas mies ei huuda Aabrahamia tuskissaan (kreik. kradzô), vaan ainoastaan korottaa hieman ääntään saadakseen hänen huomionsa (kreik. fôneô). Tästä huolimatta hänen kuvataan olevan keskellä liekkejä (Luuk. 16:24). Liekit eivät kuitenkaan aiheuta fyysistä tuskaa, vaan ”kauhea tuska” onkin henkistä tuskaa (kreik. odynômai).

4. Rikas mies pyytää helpotukseksi, että Lasarus kastaisi sormenpäänsä veteen ja tarjoaisi tuon vesitilkan hänen kielelleen vilvoitukseksi. Alkuteksti puhuu oikeastaan jäähdyttämisestä (kreik. katapsykhô). Teksti on absurdi. Rikas mies on ruumiillisesti liekeissä, jonka aiheuttama tuska on henkistä eikä fyysistä. Miesparka yrittää helpottaa henkistä tuskaansa ruumiillisesti pyytämällä, että Lasarus kuljettaa pienen vesitilkan sormenpäässään pitkän matkan kuumien tulenlieskojen läpi, jotta hänen kielensä jäähtyisi. Realismia?

Miksi siis tällainen kertomus? Jeesuksen kertoma tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta oli Jeesuksen versio juutalaisten keskuudessa tunnetusta kansantarinasta. Sen juuret ovat egyptiläisessä tarussa Si-osiriksesta, jonka juutalainen versio kertoi rikkaasta publikaanista ja köyhästä lainoppineesta. Tarinassa rikas publikaani vietti ylellistä elämää ja sai juhlalliset hautajaiset. Köyhä lainoppinut haudattiin hiljaisuudessa, eikä ketään edes kiinnostanut hänen kuolemansa. Tämän takia tarinassa ihmiset kyseenalaistivat Jumalan oikeudenmukaisuuden, ja siksi Jumala paljasti ihmisille näiden kahden ihmisen osien vaihtumisen kuoleman jälkeen. Fariseukset käyttivät tätä tarinaa mielellään publikaaneja vastaan, siis heitä vastaan, joiden kanssa Jeesus parhaillaan aterioi (Luuk. 15:1-2). Egyptiläisessä Si-osiriksen tarussa rikas mies oli suurissa tuskissa ja vaivoissa kuolemansa jälkeen, kun taas köyhä seisoi Osiris-jumalan vierellä. Jeesus parodioi tätä teemaa Aabrahamin avulla, sillä Lasarus on kreikannos Aabrahamin palvelijan, Elieserin, nimestä.

Kreikkalaiset taas tunsivat tarinan tyrannista, jalkineidentekijästä ja filosofista. Näistä ensimmäinen joutui kuoleman jälkeen pahaan paikkaan ja kaksi viimeksi mainittua hyvään paikkaan. Vastaavanlaisia tarinoita on muitakin. Monissa niissä joku pyytää kuolleiden palaavan elävien luo kertomaan, ettei pidä tehdä niin kuin he tekivät: kohdella toisia ihmisiä huonosti. Siispä Jeesus lisää tunnettuun juutalaiseen tarinaan kuvitteellisen vuoropuhelun ja pyynnön kuolleiden lähettämisestä varoittamaan jäljellejääneitä. Fariseukset kun olivat omineet kreikkalaisesta filosofiasta opin sielun kuolemattomuudesta, ja Jeesus yritti lähestyä heitä heidän omalla ideologisella maaperällään saavuttaakseen heidät.

Näillä kuvitteellisilla tarinoilla oli moraalieettinen opetus: elämänvalinnoilla on seurauksensa, joita ei voi kuoleman jälkeen muuttaa. Jeesuksen versiossa tarinasta sen opetus on kertomuksen lopussa. Jos ihminen ei usko Moosesta ja profeettoja, ts. kirjoitettua Jumalan sanaa (Raamattua), hän ei usko, vaikka joku kuolleista herätettäisiin eloon. Eivätkä fariseukset uskoneet, vaan myöhemmin, kun Jeesus herätti todellisen Lasaruksen kuolleista, fariseukset päättivät yhdessä ylipappien kanssa surmata Jeesuksen (Joh. 11:45-57). Ylipapit päättivät surmata Lasaruksenkin (Joh. 12:10).

Kategoria(t): Luukas

Avainsanoja synoptikoissa

Matteus, Markus ja Luukas, kolme evankeliumia, jotka tunnetaan teologiassa nimellä synoptiset evankeliumit niiden samankaltaisuuden vuoksi, eivät aina ole niin samanlaisia kuin voisi äkkiä kuvitella. Keräsin muutaman avainsanan alkutekstistä (NA28) seuraavaan luetteloon, jotka osoittavat eroja painopistealueissa ja tavoissa esittää asioita. Synoptisten evankeliumien tekstien pituuserot eivät selitä näitä eroavaisuuksia kuin osittain. Siksi suluissa on esiintymien suhteellinen vertailuluku suhteutettuna synoptikon tekstin kokonaispituuteen (lkm*1000/pituus).

Matteus Markus Luukas
Jumala 51 (2,78) 49 (4,33) 118 (6,05)
Jeesus 152 (8,29) 82 (7,25) 88 (4,52)
Kristus 16 (0,87) 7 (0,62) 12 (0,62)
Seurakunta 3 (0,16) 0 0
Valtakunta 55 (3,00) 20 (1,77) 46 (2,36)
Opetuslapsi 72 (3,92) 46 (4,07) 37 (1,90)
Galilea 16 (0,87) 12 (1,1) 13 (0,67)
Pyhä Henki 12 (0,65) 6 (0,53) 16 (0,82)
Kategoria(t): Sekalaista

Ilmestyskirjan sanastosta

Joskus on mielenkiintoista ja avartavaa tutkia sitä, millaisia merkityksellisiä sanoja Raamatun kirjoittaja käyttää. Seuraavat sanat esiintyvät Ilmestyskirjassa hyvin usein (taulukossa sana ja esiintymiskertojen lukumäärä).

Jumala 97 valtaistuin 47
maa 82 peto 39
suuri 80 nimi 38
enkeli 67 karitsa 29
seitsemän 55 neljä 29
ääni 55 kaupunki 27
taivas 52

Nuo luovat jo kuvaa siitä, mikä on Ilmestyskirjan keskeinen sisältö. Se ei ole petojen temmellys, vaan Jumala.

Kategoria(t): Ilmestyskirja

Luukas ja välimerkki (Luuk. 23:43)

Mitä Jeesus oikein lupasi ryövärille ristillä? Siitä kiistellään paljon. Ne, jotka uskovat sielun kuolemattomuusoppiin, ajattelevat Jeesuksen luvanneen ryövärille, että tämä pääsisi sinä samana päivänä paratiisiin. Monet Raamatun käännökset on laadittu tukemaan tätä kantaa. KR92 jopa lisää käännökseen sanan ”jo”, vaikka kyseistä sanaa ei ole alkutekstissä lainkaan.

Ne, jotka eivät usko sielun luontaiseen kuolemattomuuteen, vaan uskovat sen sijaan raamatulliseen, kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan, selittävät saman tekstin tarkoittavan, että Jeesus yksinkertaisesti antoi tuona päivänä vakuutuksen ryövärille siitä, että hän tulisi olemaan paratiisissa. Muualla Raamatussa ilmaistaan, että tämä tapahtuu ylösnousemuksen yhteydessä Jeesuksen tullessa takaisin (mm. 1. Tess. 4:13-18).

Uskon periaatteeseen, jonka mukaan Raamattu selittää itse itseään. Siksi päätin tutkia, miten Luukas käyttää kreikan kieltä nähdäkseni, mitä se kertoo meille Luukkaan tavasta ilmaista asioita. Mielestäni tämä ratkaisee sen, mihin kohtaan Luuk. 23:43 tekstiä välimerkki tulee laittaa, kun teksti käännetään suomeksi. Otin siis alkutekstin esiin ja etsin kaikki kohdat Luukkaasta ja Apostolien teoista, joissa sana ”tänään” (kreik. sémeron) esiintyy. Tarkastelin sitä, miten sana sijoittuu lauseeseen suhteessa siihen sidottuun verbiin, koska se ratkaisee miten Luuk. 23:43 on ymmärrettävissä sopusoinnussa Luukkaan ilmaisutapojan kanssa. Tässä taulukko löydöksistä:

Luuk. 2:11 konjunktio + verbi + pronomini + sémeron
Luuk. 4:21 konjunktio + sémeron +verbi
Luuk. 5:26 konjunktio + verbi + sémeron
Luuk. 12:28 verbi + sémeron
Luuk. 13:32 verbi + sémeron
Luuk. 13:33 verbi + sémeron
Luuk. 19:5 sémeron + konjunktio + prepositiolauseke + verbi (sivulause)
Luuk. 19:9 konjunktio + sémeron +verbi
Luuk. 22:34 verbi + sémeron
Luuk. 22:61 konjunktio + verbi + sémeron
Luuk. 23:43 verbi + sémeron + prepositiolauseke + verbi
Ap. t. 4:9 sémeron + verbi (kysymyslause)
Ap. t. 13:33 sémeron + verbi (suora lainaus Ps. 2:7)
Ap. t. 19:40 verbi + prepositio + artikkeli + sémeron
Ap. t. 20:26 verbi + sémeron
Ap. t. 22:3 verbi + sémeron
Ap. t. 24:21 verbi + sémeron
Ap. t. 26:2 verbi + sémeron + infinitiivi
Ap. t. 26:29 substantivoitu partisiippi + sémeron + infinitiivi (sivulause)
Ap. t. 27:33 sémeron (ei verbiä -> lauseeseen ymmärretään olla-verbi)

Kuten taulukosta voi havaita, Luukkaan normaali kirjoitustyyli on liittää sémeron-sana sitä edeltävään verbiin (Luuk. 2:11; 5:26; 12:28; 13:32, 33; 22:34, 61; Ap. t. 19:40; 20:26; 22:3; 24:21; 26:2), ei sitä seuraavaan verbiin, ellei kyseessä ole lainaus, sivulause tai kysymys. Osa sivulauseista ja lainauksistakin noudattaa Luukkaan normaalia tyyliä verbi + sémeron.

Luuk. 23:43 kohdalle kääntäjä joutuu tekemään päätöksen siitä, lukeeko hän tekstin ”verbi + sémeron : prepositiolauseke + verbi” (Luukkaan kirjoitustyyli), vai lukeeko hän sen muodossa ”verbi : sémeron + prepositiolauseke + verbi”.

Liki kaikki Raamatun käännökset suosivat jälkimmäistä tukeakseen sielun luontaisen kuolemattomuuden oppia. Päätös on kuitenkin vähintäänkin kiistanalainen sen perusteella, miten Luukas itse kieltä käyttää. Välimerkki tulisi sijoittaa ”tänään”-sanan jälkeen eli ”tänään”-sana sidotaan sitä edeltävään sanoa-verbiin, eikä prepositiolausekkeen jälkeen tulevaan olla-verbiin, joka alkutekstissä on futuurissa eikä preesensissä, viitaten tulevaisuuteen.

Toisinaan sielun kuolemattomuusoppia tukevan käännösmallin perusteeksi esitetään väite, että tekstissä esiintyvä ”totisesti, sanon sinulle” (kreik. amén soi legó) on vakiintunut ilmaisu, johon sanaa ”tänään” ei voi liittää. Tällaisen argumentin heikkous on nähtävissä siinä, miten Luukas käyttää kyseistä ilmausta (soi = ”sinulle”, hymín = ”teille”).

Luuk. 4:24 amén legó hymín hoti …  (jakeessa ei ole sémeron-sanaa)
Luuk. 12:37 amén legó hymín hoti …  (jakeessa ei ole sémeron-sanaa)
Luuk. 18:17 amén legó hymín, hos …  (jakeessa ei ole sémeron-sanaa)
Luuk. 18:29 amén legó hymín hoti …  (jakeessa ei ole sémeron-sanaa)
Luuk. 23:43 amén amén soi legó sémeron …

Siinä kaikki tekstit Luukkaan käyttämänä. Luuk. 23:43:n teksti on uniikki ilmaus Luukkaan kirjoittamissa teksteissä, ja sitä tulee siten tarkastella siitä näkökulmasta, miten Luukas käyttää sémeron-sanaa.

Sopusoinnussa edeltävien löydösten kanssa sanonta ”totisesti, sanon sinulle tänään:” on hepraismi, joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin suomenkielen lause ”vakuutan sinulle, että”. Näin Jeesus vakuutti ryövärille, että hän tulisi olemaan (futuuri) paratiisissa. Mahtava lupaus Herralta kuolevalle ryövärille! Ei ole epäilystäkään, etteikö katuva ryöväri saisi ikuista elämää Jeesuksen tullessa ja herättäessä kuolleet historian viimeisenä päivänä. Ikuinen elämä kun on armolahja, ei syntymälahja (vrt. 1. Joh. 5:11-12).

Kategoria(t): Luukas

Kuolema uudessa maassa (Jes. 65:20)?

Pietari kertoo meille, että Jumala luo lopulta uuden taivaan ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13) ja Johannes kuvailee sen Ilmestyskirjassa (Ilm. 21-22). Se on pelastettujen koti ikuisesti. Raamatun lukijaa hämmentää kuitenkin Jesajan lausunto, että nuorin kuolee 100-vuotiaana. Onko kuolema läsnä ikuisuudessakin?

Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Jesaja kuvailee maanpäällisen, ajallisen paratiisin pelastettujen perintönä (Jes. 65-66), jonka Jumala olisi luonut muinaiseen Lähi-itään, jos Juudan kansa olisi pysynyt uskollisena liittosuhteelleen Jumalan kanssa. Tämä Vanhan testamentin ehdollinen profetia katseli ajassa eteenpäin, mutta sen toteutuminen olisi ollut vain esimakua siitä uudesta maasta, josta Pietari ja Johannes puhuvat.

Suomalaista lukijaa saattaa hämmentää Raamatun tekstien taustalla oleva malli, jolla Vanha testamentti ja Uusi testamentti liittyvät toisiinsa. Monet Vanhan testamentin profetiat olivat ehdollisia. Niiden toteutuminen riippui ihmisten uskollisuudesta Jumalalle (5. Moos. 28). Ne toteutuivat tai olisivat toteutuneet paikallisesti ja ajallisesti. Ne olivat tai olisivat olleet esimakuna tulevasta kirkkaudesta. Uusi testamentti ottaa nämä profetiat ja esittää niiden lopullisen toteutumisen yleismaailmallisena ja ikuisena sen mallin mukaisesti, miten ne toteutuivat tai olisivat toteutuneet paikallisesti ja ajallisesti. Siten alkuperäisellä ehdollisella profetialla on laajempi, ehdoton toteutuminen ikuisuudessa. Tällöin kuitenkin kaikki ne profetian piirteet tippuvat pois, joihin synnin olemassaolo vaikutti tavalla tai toisella. Tästä syystä Johannes tipauttaa kuoleman pois Ilmestyskirjan ehdottomassa, yleismaailmallisessa toteutumisessa, koska se ei enää ole läsnä, toisin kuin Jesajan tarkoittamassa paikallisessa, ajallisessa toteutumisessa.

Kaava on yksinkertainen:

Jesajan profetia[VT] -> ehdollinen, paikallinen, ajallinen, synnin vallan alla[VT]
Jesajan profetia[VT] ->-> ehdoton, yleismaailmallinen, ikuinen, synnistä vapaa[UT].

Kategoria(t): Jesaja

Skeidana pois (Fil. 3:8)

Usein Raamatun käännöksien mukaan Paavali heitti kaiken roskana pois, jotta hän tuntisi Kristuksen (Fil. 3:8). Käännös on hieman stilisoitu, sillä Paavalin käyttämä kreikankielen sana on skybalon, joka tarkoittaa, lauseyhteydestä riippuen, ulostetta, lantaa tai jätettä, lievemmin ilmaistuna roskaa tai saastaa. Englanninkielisistä käännöksistä ainakin HCSB kääntää tekstin käyttämällä sanaa filth (saasta) ja NET sanalla dung (lanta). Suomeksi sana voitaisiin kääntää skeidaksi, jos halutaan mukailla puhekielenomaista tekstiä. Paavali tosiaankin teki pesäeron vanhan ja uuden elämänsä välillä!

Kategoria(t): Filippiläiskirje | Avainsanat:

Kun on ilman …

Kuuntelin tänään saarnaa siitä, mitkä ovat välttämättömiä asioita kristitylle. Siis sellaisia joita ilman ei tule toimeen. Sen innoittamana päätin tarkastella yleisemmin Uudessa testamentin alkutekstin valossa, missä asiayhteyksissä käytetään sanaa ”ilman” (kreik. khôris). Tässä luettelo löydöksistäni.

  • Matt. 13:34 ”Kaiken tämän Jeesus puhui väkijoukolle vertauksin. Vertauksitta (khôris parabolês) hän ei puhunut heille mitään.”
  • Matt. 14:21 ”Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi (khôris) naisia ja lapsia.” [=naiset ja lapset jätettiin laskematta]
  • Matt. 15:38 ”Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi (khôris) naisia ja lapsia.”
  • Mark. 4:34 ”Vertauksitta (khôris parabolês) hän ei heille puhunut …”
  • Luuk. 6:49 ”Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle.”
  • Joh. 1:3 ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”
  • Joh. 15:5 ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”
  • Room. 3:21 ”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta (khôris nomû) tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.”
  • Room. 3:28 ”Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.”
  • Room. 4:6 ”Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta (khôris ergôn).”
  • Room. 7:8-9 ”Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon.”
  • Room. 10:14 ”… Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista (khôris kêryssontos)?”
  • 1. Kor. 11:11 ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista.”
  • 2. Kor. 12:4 ”Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä (khôris tû sômatos), en tiedä, sen tietää Jumala.”
  • 2. Kor. 12:28 ”Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi (khôris) minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista.”
  • Ef. 2:12 ”Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.”
  • Fil. 2:14 ”Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä (khôris goggysmôn kai dialogismôn.”
  • 1. Tim. 2:8 ”Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä.”
  • 1. Tim. 5:21 ”Jumalan, Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä kehotan vakavasti sinua soveltamaan näitä ohjeita puolueettomasti (khôris prokrimatos) …”
  • Filem. 14 ”En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.”
  • Hepr. 4:15 ”… sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin (khôris hamartias).”
  • Hepr. 7:7 ”Kiistatontahan on (khôris pasês antilogias), että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja.”
  • Hepr. 7:20 ”On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä.”
  • Hepr. 9:7 ”Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta (û khôris haimatos) …”
  • Hepr. 9:18 ”Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta.”
  • Hepr. 9:22 ”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta (khôris haimatekkhysias).”
  • Hepr. 9:28 ”… ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden (khôris hamartias) vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.”
  • Hepr. 10:28 ”Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä (khôris oiktirmôn) kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.”
  • Hepr. 11:6 ”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen …”
  • Hepr. 11:40 ”Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.”
  • Hepr. 12:8 ”Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta (khôris paideias), josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.”
  • Hepr. 12:14 ”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.”
  • Jaak. 2:18, 20, 26 ”… Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? … Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.”

Mielenkiintoisia tekstejä, eikö vain?

Kategoria(t): Sekalaista